Laskentamenetelmät
LIITE
Panos-tuotosmalli
ENVIMAT malli (Seppälä ym. 2009) on vuodelle 2005 estimoitu 150 toimialan ympäristö-laajennettu panos-tuotosmalli, joka sisältää myös toimialoittaisen energiankulutuksen energialajeittain energiayksiköissä. Mallin 63 energialajin kulutustiedoista otettiin verojen kustannuslaskentaan vain taulukon 1. verotettavat 8 energialajia.
Sähköön ja kaukolämpöön sisältyvien verojen laskennan tarkentamiseksi Sähkö- ja lämpöhuollon toimialan sekä välituotekäyttö että energiankulutus jaettiin laskennallisesti pelkän sähköntuotannon ja pelkän lämmöntuotannon toimialaan siten että yhdistetyn sähkön ja lämmöntuotannon (CHP) laitoksista siirrettiin polttoainekäyttöä lämmöntuotantoon kertoimella 0,9 suhteessa tuotettuun lämpöenergiaan, mikä noudattaa CHP-laitosten energiaverotusperiaatteita.
Olkoon
- E = energialaji*toimiala energiapanoskerrointen 8*150 matriisi kWh/eur, kilowattituntia tuotoksen euroa kohti, ja
- V = energialaji*toimiala energiaverojen 8*150 matriisi eur/kWh, energiaverot muunnettuna energiayksikköä kohti
Veromatriisi V johdettiin siten, että aluksi jokaiselle toimialalle (matriisin V sarakkeelle) vietiin polttoaineiden verot ja sähkön veroluokka II:n verot sellaisenaan. Sen jälkeen palvelutoimialojen sähköverot muunnettiin veroluokka I:een. Sitten nollattiin verot verottomissa erityiskohteissa. Lopuksi kaukolämmön tuotannon CHP laitosten energiaveroasteita supistettiin hiilidioksidiveron puolittamisen verran ja energiaintensiivisen teollisuuden energiaveroasteita pienennettiin energiaverojen arvioitujen palautusten mukaisissa suhteissa.
Toimialojen energiaverokustannukset tuotosyksikköä kohti, eur/eur, saadaan matriisien E ja V tulojen rivisummasta:
t = ∑i(E*V) =
energiaverot/tuotosyksikkö 150-vektori.
Vektori t samoin kuin vektorit jatkossa ovat vaakavektoreita.
Energiaverokertoimiin lisättiin vielä arvonlisäverojen kertautumisvaikutus, jolloin vektorin alkiot kerrotaan luvulla 1,23 toimialoilla, joiden tuotteet eivät ole arvonlisäverotettavia, eli jotka eivät voi vähentää tuotantopanosten arvonlisäveroja. Näitä toimialoja ovat kaukolämmön tuotanto, asuntojen hallinta ja vuokraus sekä julkiset palvelut.
Toimialojen perushintaisten tuotteiden energiaverokustannukset saadaan silloin panos-tuotosmallin avulla:
tt = t(I-A)-1,
missä (I-A)-1 on toimialojen välituotekäytön Leontiefin 150*150 käänteismatriisi.
Perushintaisten toimialoittaisten tuotteiden energiaverot on vielä muutettava ostajanhintaisiin kulutushyödykkeisiin sisältyviksi energiaveroiksi. ENVIMAT malli sisältää myös 150*63 matriisin C, joka muuntaa toimialoittaiset perushintaiset tuotteet COICOP kulutushyödykeryhmän ostajanhintaisiksi hyödykkeiksi. Kotimaisten tuotteiden lisäksi kulutukseen sisältyy myös tuontituotteita. Olkoon tuonnin osuudet tuotteiden kulutuksesta vektori m. Kulutushyödykkeisiin sisältyviksi välillisiksi energiaveroiksi kulutushyödykkeen ostajanhintaista euroa kohti saadaan:
tCV = tt(I-m̂)C.
Muuntajamatriisi C sisältää myös hyödykkeiden ostajanhintaan sisältyvät kaupan lisät, jolloin myös jakelun energiaverokustannukset tulevat mukaan kulutushyödykkeiden välillisiin energiaveroihin.
Kotitalouksien kulutusmenoihin sisältyvien verotettavien energialajien suora kulutus sisältyy seuraaviin COICOP kulutushyödykeryhmiin:
- C0451 Sähkö
- C0453 Nestemäiset polttoaineet
(kevyt polttoöljy) - C0455 Kuuma vesi, höyry ja jää
(kaukolämpö) - C0722 Poltto- ja voiteluaineet
(bensiini ja diesel)
ENVIMAT mallista saadaan myös kotitalouksien energian suoran kulutuksen energiamäärät, jolloin energiaverojen vektoriin tCV voidaan lisätä näille kulutushyödykkeille suorien energiaverojen kustannusvaikutus tCS.
Lisäksi energiaverojen kustannusvaikutuksiin lisätään kulutushyödykkeiden arvonlisäverojen kertautuminen, jolloin energiaverojen kustannusvaikutus kulutushyödykkeittäin on kokonaisuudessaan:
tC = (1+talv)(tCS+tCV).
ENVIMAT mallissa tuotteet ja kulutushyödykkeet ovat vuoden 2005 hinnoin. Energiaverot muunnettiin vuoden 2010 hintaista kulutushyödykettä kohti jakamalla vektori tC kansantalouden tilinpidosta saaduilla kulutushyödykekohtaisilla kuluttajahintaindeksien muutoksilla 2010/2005 (Tilastokeskus 2011).
Kulutustutkimus
Energiaverojen tulonjakovaikutuksia arvioitiin Tilastokeskuksen Kulutustutkimus 2006 (Tilastokeskus 2009) perusaineiston avulla, joka käsitti 4007 kotitalouden otoksen.
Kulutustutkimuksen hyvin yksityiskohtainen kulutushyödykeluokitus yhdisteltiin ENVIMAT-mallin 63 kulutushyödykkeen luokitukseen. Koska kulutustutkimuksen tiedot korotettuna koko väestö tasolle poikkeavat kansantalouden tilinpidon tiedoista, kulutustutkimuksen tietoja tasokorjattiin vastaamaan kansantalouden tilinpidon tietoja siten, että kulutushyödykkeittäin korjauskerroin oli jokaiselle otoskotitaloudelle sama.
Hyödykkeiden kulutus muunnettiin vuoden 2010 hintatasoon hyödykekohtaisilla kuluttajahintaindeksien muutoksilla 2010/2006 (Tilastokeskus 2011). Kotitalouksien tulot tasokorjattiin niin ikään kulutushintaindeksin kokonaismuutoksella 2010/2006, eli kertoimella 1,088.
Energiaverojen kustannusvaikutukset otoskotitalouksille saatiin kertomalla kunkin kotitalouden kulutusmenot kulutushyödykkeittäin energiaverovektorilla tC. Tähän tehtiin kuitenkin kaksi täsmennystä.
Kotitalouksien sähkön hinta vaihtelee johtuen erityisesti siitä kuuluuko sähkö lämmitystariffin piiriin vai ei. Ei-sähkölämmitteisten kotitalouksien sähkön hinta vuonna 2010 oli keskimäärin 14,4 c/kWh ja sähkölämmitteisille kotitalouksille 10,8 c/kWh (Tilastokeskus 2012). Koska sähkövero kohdistuu kulutettuun sähkömäärään, on energiaveron hintavaikutus alemman hintatason lämmityssähkölle suurempi kuin muulle sähkölle. Kulutustutkimuksen taustatiedoissa olevan asuntojen lämmitystapa-muuttujan avulla voitiin paikantaa sähkölämmitystä käyttävät kotitaloudet. Näille kotitalouksille sähkön ostajanhintaan sisältyvää keskimääräistä sähköverokerrointa korotettiin kertoimella 1,14 ja muille kotitalouksille alennettiin kertoimella 0,86.
Toinen tarkennus liittyy vuokra- ja osakeasuntojen lämmitysenergiaan, jonka kustannukset sisältyvät asuntovuokriin ja hoitovastikkeisiin. Kulutustutkimuksen taustamuuttujissa on asuntojen hallintasuhde, josta voidaan paikantaa vuokra- ja osakeasunnoissa asuvat kotitaloudet ja lisäksi taustamuuttujana on asunnon pinta-ala. ENVIMAT mallissa Asuntojen hallinta- ja vuokraustoimialaan sisältyy näiden asuntojen lämmitysenergian kulutus. Kotitalouksien vuokriin ja hoitovastikkeisiin sisältyvät energiaverot saatiin jakamalla Asuntojen hallinta- ja vuokraustoimialan energiaverokustannukset vuokra- ja osakeasunnoissa asuville kotitalouksille asuntopinta-alan mukaisissa suhteissa.
Energiaverot energiayksikköä kohti
Energialainsäädännössä energiaverot eri energialajeille on ilmaistu toisistaan poikkeavissa yksiköissä. Koska laskentamallissa energiankulutus on ilmaistu energiayksiköissä, myös energiaverot muunnettiin yhtenäisesti energiayksikköä kohti lasketuiksi. Muuntokertoimet energiaverolain yksiköistä energiayksiköihin on esitetty taulukossa (kuva).
Moottoribensiinin, dieselöljyn ja kevyen polttoöljyn muuntokertoimissa on otettu huomioon biopolttonesteiden mineraalisia polttonesteitä pienempi energiatiheys biopolttonesteiden vuoden 2011 osuuksilla.